Kolibrit – nuo lentävät jalokivet

Kaunis maapallomme on täynnä upeita eläimiä – loikkivia, matelevia, uivia, vaeltavia, ja lentäviä otuksia riittää ihasteltavaksi. Siivekkäistä ystävistämme kenties kiehtovimpia ovat kolibrit. Paitsi että nämä trooppiset linnut ovat kaikkein pienimpiä lintuja maailmassa, ne ovat myös todella värikkäitä ja niillä on monia erikoisia ominaisuuksia. Jo muinaiset atsteekit pitivät näitä lintuja niin suuressa arvossa, että pitivät niiden kuvia talismaaneina mukanaan. Mitä kaikkea oikeastaan tiedämme näistä lumoavista siivekkäistä? Lähdetäänpä katsomaan!

Tuntomerkkejä ja ominaisuuksia

Kolibrit ovat kiitäjälintuihin kuuluva värikkäiden, pienten lintujen heimo. Kolibrilajeista suurin osa elää Keski- ja Etelä-Amerikassa, mutta niitä esiintyy Amerikan mantereella aivan Alaskan eteläosasta Argentiinan eteläiseen kärkeen asti. Niitä on myös valtavasti erilaisia – jopa 340 lajia, riippuen luokittelusta. Voimme jo pelkästään kolibrisukujen eksoottisista nimistä päätellä kuinka kiinnostavasta lintulajista on kyse: sukuja ovat muun muassa smaragdikolibrit, safiirikolibrit, säihkykolibrit, ja rubiinikurkkukolibrit. Varsinainen jalokivien kirjo siis! Nämä linnut ovat kaikkein pienimpiä maailmassa; kimalaiskolibri on vain 5,7 senttimetriä pitkä ja painaa vaivaiset 1,8 grammaa. Kolibrien maailman raskassarjalainen jättikolibri painaakin jo kunnioitettavat 20 grammaa. Vaikka lintujen pituus vaihtelee vain noin 6 ja 21 senttimetrin väliltä, pituudestakin suurin osa on nokkaa ja pyrstöä – ne ovat usein pidempiä kuin itse lintu. Nokka on pitkä ja ohut sekä hieman käyrä, ja ihanteellinen meden imemiseen kukista. Ja sokeripitoista mettä pitääkin pikku kolibrin saada syödäkseen aivan valtavasti, sitä saattaa nimittäin kulua kahdeksan kertaa linnun painon verran joka päivä. Näin valtava ruokahalu on sen ansiota, että linnun aineenvaihdunta on todella nopea; ihmisen pitäisi hotkia nelisen sataa hampurilaista päivittäin, jos olisimme samanlaisia!

Miksi sitten kolibrien aineenvaihdunta on näin vilkasta? Tästä kysymyksestä pääsemme suoraan näiden lintujen erääseen erikoisuuteen: erittäin nopeaan siipien räpyttelyyn. Se vie niin valtavasti energiaa, että kolibrin täytyy ahmia mettä sadoista kukista päivän aikana. Räpyttelyhän jatkuu syömisen ajan, joten taas energiaa kuluu, ja eräänlainen kierre on valmis. Tällainen kiihkeä elämänrytmi saa aikaan myös sen että kolibrien sydämensyke on kova: lepotilassa pikku sydän voi lyödä 250-500 kertaa minuutissa, ja paikallaanlennossa jopa 1200 kertaa minuutissa. Ei ihme, että ruokaa on saatava miltei tauotta. Mutta melkoinen taituri tämä lintu on myös lentämään. Kun siivet räpyttävät jopa sata kertaa sekunnissa, pystyy kolibri esimerkiksi lentämään ylösalaisin tai taaksepäin, ainoana lintulajina maailmassa. Kaikkein tärkein lentoakrobaattinen taito lienee kuitenkin se, että kolibri pystyy lentämään paikoillaan, aivan kuin mehiläinen pörrätessään, ja saa näin imettyä sokeripitoista mettä kukista ravinnokseen.

Tuntomerkkejä ja ominaisuuksia

Kolibrin elämänvaiheet

Kun kolibrikoiras aloittaa soidinmenot, on se oikea keikari upeine, värikkäine höyhenpukuineen ja koristehöyhenineen; koirailla värit voivat olla jalokivimäisen upeita ja kiiltäviä. Naaraat ovat hieman vaatimattomampia väritykseltään, mutta kun rakkautta on ilmassa, voidaan tuloksena odottaa pikkuisten kolibrinsiipien hyrinää!

Pari kuitenkin eroaa parittelun jälkeen, ja emo huolehtii sekä pesän rakentamisesta että munien hautomisesta. Naaras munii kahvipavun kokoisia munia korkeintaan kolme kappaletta kerralla, ja hautoo niitä noin kolme viikkoa. Kun pikku kolibrit ovat kuoriutuneet, emo ruokkii niitä melko herkeämättä oksentamalla pieniä hyönteisiä niiden nokkiin; tätä vaihetta kestää myös kolmisen viikkoa. Sen jälkeen poikaset ovat täysikasvuisia, ja omillaan. Nyt alkaa niiden oma, herkeämätön ruoan hankintansa. Kaikeksi onneksi hengähdystaukojakin sentään on. Öisin, ja jos ravinnosta todella on puutetta, kolibrit pystyvät vaipumaan horrostilaan. Tällöin linnun sydämen lyöntitiheys ja ruumiinlämpö laskevat huomattavasti, ja samoin tapahtuu ravinnontarpeelle; tämän lepotilan aikana kolibrin elimistö tarvitsee vain noin kymmenesosan siitä energiasta, jonka se päivän aikana polttaa. Kolibrin elämä on siis melko hektistä mutta mielenkiintoista – olemme varmasti iloisia, että nämä pikkuruiset lentävät jalokivet ovat täydentämässä maapallon eläinkuntaa!