LUONTO LAPSEN YSTÄVÄNÄ

Suomessa vallitsee tosi hyvä luontokulttuuri. Meillä ihmiset ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta niin, että jaksavat vaeltaa luonnossa paljon enemmän kuin monen muun valtion kansalaiset. Tämä ei ole mitenkään ihmeellistä: Suomessa luonto on ollut tärkeä osa ihmisten elämää jo vuosituhansien ajan, ja sitä arvostetaan tänäkin päivänä. Pidämme luonnosta huolta ja onneksi meillä on tilaa kaikille – niin, että jokainen voi lähteä vaeltamaan omassa maassa. Monessa Keski-Euroopan maassa tämä ei ole mahdollista suuren asukastiheyden takia; meillä on taas niin metsiä että järviä jopa enemmän kuin tarpeeksi, ja kaiken lisäksi myös jokamiehenoikeus. Ihana ympäristö kasvaa luonnon ystäväksi. Miten asiassa voidaan omia lapsia auttaa?

Ei Se Välttämättä Ole Itsestään Selvää

Moni meistä kokee luonnon ilmiöt ihan itsestään selvinä asioina. Meidän lapsuuden aikana vietimme enemmän aikaa ulkona ja luonnossa – siis enemmän kuin nykyinen lasten sukupolvi. Kun meillä ei ollut läheskään kaikkia viihdemahdollisuuksia, joita lapsiltamme nyt löytyy, jaksoimme keskittyä kirjojen lukemiseen ja ympäristöön tutustumiseen. Ja nyt meidän käsissä on se, mihin suuntaan lastemme suhteet luonnon kanssa tulevat kehittymään. Haluammeko auttaa omia lapsiamme oppia saamaan energiaa luonnosta ja kokemaan sitä, mistä olemme itse vielä tänäkin päivänä innoissamme? No niin. Milloin on aika lähteä luontoon lasten kanssa ja miten se tapahtuu?

Uusi Kaveri

Aloittaa voi milloin vaan, tosin mitä aikaisemmin, sitä paremmin. Kun vanhemmat ovat tottuneita käymään luonnossa säännöllisesti ja paljon, lapsen syntyminen tulee muuttamaan tätä käytäntöä helposti: telttailu ei olekaan enää niin helppoa, ja kuljetut etäisyydet jäävät lyhyemmiksi joko rattaiden tai lapsen hitaan kävelytahdin takia. Se on vaan hyväksyttävä, sillä jossain vaiheessa lapsi kuitenkin kasvaa isommaksi ja hänestä tulee paljon nopeampi luonnossa liikkuja kuin hänen vanhempansa nyt ovat. Luontoon lähtemisen tavoitteet myös muuttuvat, kun sinne lähdetään lapsen kanssa: kun aikaisemmin kyse oli omasta nautinnosta, nyt se on enemmän vastuusta siitä, että lapsi saa itselleen uuden ystävän nimeltään Luonto.

Uusi Kaveri

Riippumatta siitä, missä iässä lapsen kanssa lähdetään ensimmäistä kertaa luontoon, vanhempien on huolehdittava siitä, että lapsi tulee siellä viihtymään. Pahimmassa tapauksessa lapsesta ei tulekaan sitä uhrautunutta luonnon ystävää, joka tulee aina itsenäisesti pyytämään uutta retkeä tai vaikka sieneen tai marjaan lähtemistä vanhemmiltaan. Ensimmäiset luonnossa vietetyt hetket ovat aina erittäin tärkeitä, koska ensivaikutusta ei pysty koskaan muuttamaan. Jos lapsen muistiin jää sellainen kuva, että metsässä oli kylmä ja märkä olo tai, toisinpäin, liian kuuma, ja sen lisäksi oli paljon hyttysiä ja oli erittäin tuulinen keli sekä hirveä nälkä, jatkossa yhteiset luontokokemukset lapsen kanssa tulevat todennäköisesti hyvin ikäviksi. Varustuksesta täytyy huolehtia ja kunnolla, ja miettiä asioita kaiken lisäksi myös lapsen näkökulmasta. Onko hänellä innostusta kävellä itse vai pitäisikö ottaa rattaat mukaan siltä varalta, että hän väsyy kuitenkin nopeasti? Mitä vaatteita pitäisi olla lapsella mukana, jotta hänellä on mukava olo säällä kuin säällä? Mitä ruokaa pakataan mukaan? Riittävätkö tavanomaiset vesivarat vai pitäisikö lapsella olla oma pullo?Nämä saattavat tuntua pieniltä asioilta, mutta jokaisella pienellä asialla voi olla jatkossa iso vaikutus. Huonosti valitut vaatteet tai kotiruokaa vaatimattomampi lounas saa lapsen helposti luomaan itselleen sellaisia mielikuvia luonnosta, jotka eivät edesauta hänen ja luonnon välisen ystävyyden kehittymistä enää koskaan. Kun varusteiden kanssa on kuitenkin kaikki hyvin, voidaan ajatella asian henkistä puolta, mistä jatkamme ensi kirjoituksessa. Pysytään kuulolla!