LUONTO LAPSEN YSTÄVÄNÄ 2

Edellisessä kirjoituksessa keskustelimme siitä, kuinka tärkeää on saada lapsi viihtymään luonnossa hänen mahdollisimman varhaisessa kehitysvaiheessa. Lisäksi oli puhetta siitä, että lapsen ensivaikutelma luonnosta pitäisi olla hyvä tai edes neutraali, mutta se ei saa olla huono: pienikin virhe varustuksessa saa lapsen olon helposti epämukavaksi, ja tällainen ensivaikutelma tulee kulkemaan lapsen mukana koko ajan jatkossakin – vaikka hän ei sitä itse edes ymmärtäisi. Kun varustuksen kanssa kaikki on kuitenkin hyvin, eväät ja kaikki tarvittavat vaatteet on pakattu mukaan, on aika lähteä tutustumaan uuteen lapsen ystävään ja saada lapsi kiinnostumaan luonnosta yhtä paljon kuin hänen vanhempansakin ovat siitä kiinnostuneita. Matka alkaa.

Valmistelut

Lapselle on hyvä kertoa luonnosta kaikkea, mitä itsekin tietää, jo ennen luontoon lähtemistä. Vaikka hän ei vielä edes ymmärtäisi sanoistasi mitään, luonnosta puhuminen on tärkeää. Lapselle voi kertoa etukäteen metsästä ja sen asukkaista, erilaisista linnuista, järvistä ja puista. Myös erilaisten valokuvien katselu auttaa asiassa hyvin: luonnossa otetut kuvat ovat yleensä värikkäitä ja lapset tykkäävät niistä. Värikäs varustus muuten auttaa yhtä hyvin. Lapsi on hyvä saada mukaan valmisteluihin ennen kuin lähdetään minnekään, jos kyse ei ole ihan sylivauvasta. Valitaan varustus yhdessä, pohditaan eväitä myös yhdessä ja pukeudutaan koko porukalla samaan aikaan – ei siis niin, että lapsi vaan haetaan töiden jälkeen päiväkodista ja lähdetään menemään. Parasta on tehdä tällainen reissu viikonloppuna vaikka lauantaipäivänä.

luonto

Millä mennään? Jos vanhemmilla on ollut tapana kulkea koko matka kävellen kaupunkiosuus mukaan lukien, lapsen kanssa se voi olla vaikeaa: hän kuitenkin väsyy paljon nopeammin kuin hänen vanhempansa. Lisäksi hänen kävelytahtinsa saa vanhemmat helposti turhautumaan koko hommasta, sillä aikaa kuluu nyt kävelyyn paljon enemmän. Parasta on lähteä joko bussilla tai autolla siihen paikkaan, mistä alkaa joku hyvä luontopolku. Muutaman kilometrin kävelylenkki tapahtuu näin siis metsässä eikä kaupungissa, ja kun saavutaan luontoon, lapsi ei ole vielä väsynyt ja pystyy kiinnostumaan asioista.Lapselle tulee helposti tylsä olo, jos luontoon lähdetään ”vain kävelemään”. Lempilelu kannattaa ottaa mukaan, jotta lapsi tutustuu luontoon vanhan ystävän eli lelun ollessa mukana. Lisäksi vanhempien on syytä muistaa, että lapsen kanssa pelkkä kävelylenkki ei riitä, vaan siinä pitää olla ajatusta: kun meille aikuisille luonnossa oleskelussa tärkeää on nimenomaan itse prosessi, lapsi kaipaa päämääriä. Helpoin ja suosituin päämäärä on yleensä joku laavu, johon saapuessa paistetaan makkaroita ja opitaan ympäristö tutuksi: mitä lintuja täällä näkyy? Onko eläimiä? Mitä hyönteisiä? Minkälaisia puita kasvaa? Kaikkea tätä lapselle voidaan selittää etukäteen jo kotona, mutta hän oppii kuitenkin vain näkemällä. Vielä yksi hyvä päämäärä ensimmäisillä luonnossa vaelluksilla on uimaranta: jos alueelta löytyy järvi, sinne on kiva mennä lapsen kanssa uimaan vaikka pariksi minuutiksi. Voi hyvin olla, että tällainen vesitapahtuma on myös lapsen ensimmäinen vesikokemus luonnon vesistössä, jonka hän todennäköisesti tulee muistamaan koko elämänsä aikana.

telttailu

Mitä muuta? Kävelyn aikana pitää olla jotain leikkiä, vaikka kehittävää sanaleikkiä. Mukana voivat kulkea myös erilaiset pelit tai pallo, jota lapsen on kiva heitellä. Kun kuljetaan luonnossa, voidaan keskittyä muihinkin asioihin kuin siihen, mitä ympärillä näkyy: lapselle voi selittää luonnon ääniä ja tuoksuja, jotta hän oppii tunnustamaan ne jatkossakin. Loppukädessä vastuu lapsen ja luonnon välisistä suhteista on hyvin pitkälle vanhemmilla, joten meidän on todellakin syytä luoda lapselle erittäin hyvä ensivaikutelma luonnosta – ja se on kaiken lisäksi kivaa ja hauskaa.