Leijona, Joka Ei Osannut Karjua

Olipa kerran kuumassa Afrikassa leijonan pentu ja sen isi. Isi leijona oli koko savannin komein ja voimakkain otus. Kun isi leijona karjaisi, RÄÄÄÄÄÄYYYYYYHHHHHH, sen kuuli koko Afrikka. Sen kuulivat virtahevot lammellensa

Sen kuulivat jättikaulaiset kirahvit. Sen kuuli opossumit ja pienen pienet kissaeläimetkin. Se kantautui jopa läheiseen metsään paviaanienkin pikkuisiin korviin. Isi leijonalla oli kaikista kuuluvin ja voimakkain karjaisu koko maailmassa, mietti leijonan pentu. Kerran ollessaan aamupäivä kävelyllä savannin tomuisen punaisen hiekan pöllytessä karvaisten tassujen alla, isi leijona pysähtyi. “Kuuletko tuon, pikku leijonani?” Se kysyi. “En kuule mitään, en pihahdustakaan” Vastasi leijonan pentu. “Siellä on uusi puhvelilauma tömistelemässä tietään tännepäin. Heidän tulee tietää, että me olemme täällä. Siksi meidän pitää karjua.” Leijonan pentua alkoi pelottaa hieman ja maa jalkojen alla alkoi täristä puhvelilauman laukasta. TUTUMTUTUMTUTUM. Isi leijona valmistautui karjaisemaan oikein kunnolla ja pyysi, että leijonan pentukin kokeilisi ensi kertaa miltä tuntuu päästää kova ääni suustansa. Isi leijona pörhenteli rintaansa leijonan pennun seuratessa esimerkkiä. Isi leijona haukkasi paaaaaaljoooon ilmaa keuhkoihinsa ja katsasti alas pikku leijonaansa. Nyökkäyksestä molemmat karjaisevat. ÄN YY TEE NYT. “RÄÄÄÄÄÄYYYYYYYYYYHHHHHHH!” Päästi isi leijona mahtavavimman karjaisun ikinä. Mutta mitä kävi leijonan pennulle? “Miu” Sieltä kuului vaan ja leijonan pentu kaikkensa yrittäneenä hämmentyi kovasti tuosta kummasta äänestä, joka ei ollut lähelläkään karjuntaa. Nyt oli puhvelilauma isi leijonan karjunnasta pysähtynyt ja oli aivan hiljaista. Leijonan pentu päätti kokeilla uusiksi ja kaikessa hiljaisuudessa täytti niiiiiiin täyteen keuhkonsa kuin vaan saisi ja pöyhisti rintakarvojaan. Leijona avasi suunsa……… “Miuuuuuuu!”. Viereisen yksinäisen puun takaa kuului naurua. Siellä nauroivat niin kirahvi-äitikin kuin sen pieni kirahvin poikanenkin. Puun toisella reunalla leppoisasti ruohoa märehtivä gaselli alkoi räkättää täydeltä vatsaltaan minkä pystyi ja pienestä leijonan pennusta tuntui siltä, että koko puu hötkysi itsekin kaikkien sen ympärille kokoontuneiden eläinten nauramisesta. “Minä en koskaan enää yritä karjua!” Totesi leijonan pentu juosten niin lujaa kun pystyisi. Leijonan pentu juoksi ja juoksi. Kyyneleet virtasivat sen silmistä. Pieni leijonan pentu oli surullinen. Hänestä tuntui, että hän varmasti on ainoa leijonan pentu koko maailmassa, joka ei osaa karjua. Kuinka noloa, hän mietti. Leijonan pentu juoksi niin kauas kun jaksoi ja lopulta jäi nyyhkyttämään puun alle.

Isi leijonan paluu

Aurinko oli jo laskemassa savannin taakse ja värjäsi kaikki sen yläpuolella olevat pilvet vaaleanpunaisiksi. Kirahvi perhe lipui horisontissa kohti kotia ja leijonan pentu alkoi ikävöimään isiänsä. Samaan aikaan sen takaa kuului hiljainen rauhoittava kehräys. “Hrrrrrr, hrrrrr, hrrrrr”. Isi oli täällä! Isi leijona käpertyi leijonan pennun viereen, katsomaan auringon laskua ja kirahvien vaellusta. Oli hetken ihan hiljaista. Isi leijona kysyi: “Miksi sinä nyt niin läksit juoksemaan, olisit nähnyt tuon ainakin kolme sataa päisen puhvelilauman kääntyvän. Se oli upea näky.” Leijonan pentu vastasi: “No kun te kaikki, kirahvi-äiti ja kirahvin poikanen ja gasellikin  nauroitte minun miukunalle. Minulla tuli surullinen mieli siitä kun noin minulle nauroitte.” Vastasi suruissaan oleva leijonan pentu. “Voi rakas pikku leijonani!” Huudahti isi leijona ja jatkoi: “Eivät ne savannin eläimet sinulle nauraneet. He nauroivat sille puhvelilaumalle, kun näkivät sieltä puun juuresta, kuinka karjaisustamme ne kääntyivät kompuroiden toiseen suuntaan ja se oli hulvattoman hassunkurisen näköinen näky! Olisit sinäkin niille hieman kikattanut. Ei leijonan pennut osaa vielä karjua. Karjuminen tulee sitten kun sinä kasvat aikuiseksi leijonaksi. Sitten sinusta tuleekin maailman taitavin karjuja! Se oli väärinymmärrys, että he sinulle olisivat nauraneet hassu pikku leijonani. ” Ja näin isi leijona halasi leijonan pentua ja he vaipuivat molemmat uneen.

Isi leijonan paluu