Kaksi pikku sirkus elefanttia olivat kumpainenkin matkustaneet pitkän tovin. Toinen oli käynyt myrskyissä maailman ja huojunut valtameren suurissa aalloissa.

Toinen oli matkustanut hissun hiljaa pellen kanssa maailman ääriin ja hiiviskellyt yössä hiiren hiljaa. Lopulta oli aika kahden pikku elefantin kohdata toisensa. Kuumassa kuivassa savannin ilmassa leijui kuivuneen ruohon tuoksu. Oli hiljaista. Vain kaukaa kantautuva leijonan karjunta kaikui kallioista. MURR MURR. GRUH GRUH. Kuningas leijona siellä vain ilmoitti olevansa alueella. Sen ääni kantautui kymmeniä kilometrejä savannilla! Toinen pikku elefantti asteli kuivalla maalla pitkään aikaan. VIUH VIUH puolelta toiselle se asteli kuin ankka, yrittäen pitää itsensä pystyssä. Toinen pikku elefantti odotteli pellen paluuta tylsistyneenä odotteluunsa. Olihan pelle jo ollut poissa ainakin monen monta tuntia ja monta monta yötä. Yhtäkkiä siinä he seisoivat. Kaksi pientä sirkus elefanttia. Katselivat kaltaistaan. “Hupsista!” Toinen pikku elefanteista tokaisi. Ei kait muuta keksinytkään. “Tervetuloa kotiin!” Toinen, keikkuva pikku elefantti tokaisi. Hölmistyneenä toisistaan molempien jalat alkoivat tömpytellä ja tömistää innostuksesta ja ei aikaakaan kun kaverukset leikkivät yhdessä. Voi sitä tomun ja kuran määrää mikä kahdesta pienestä elefantista lensi kun he jättiläismäisillä tassuillansa tömistivät! Savanni värähteli jalkojen alla kuin pikajuna olisi ajanut ohitse kun pikku elefantit innostuksesta piukeana leikkivät ja hurjasti leikkivätkin! Pelle oli juuri tullut takaisin ja näki tämän hullunkurisen pölyisen esityksen. Pelle höröttää nauratti vieressä kunnes päätti, ettei keskeytä kaveruksien leikkimistä. Pelle kääntyi ja läksi matkoihinsa etsimään uutta leikkikaveria. Tiesihän hän aina, että pikku elefantti etsi kaltaistaan. Pelle oli iloinen, että pikku elefantti löysi mitä oli jo pienestä pitäen etsinytkin. Nyt oli pikku elefantilla uusi ystävä. Pelle lähetti lentosuukon pikku elefantille, joka ei pelleä huomannutkaan kaiken sen ilon ja riemun keskeltä. Savanni oli kuuma ja pellen askeleet pitkiä.

Hyvää yötä pikku elefantit

Koko piiitkään päivän leikittyään pikku elefantit näkivät auringon laskevan. “Hei hei aurinko”, he sanoivat katsellen oranssin jätti pallon kadotessa aaltoilevaan horisonttiin. Siinä vielä lämpimässä tomuisessa maassa oli jotain niin ihanaa. Jotain niin tuttua. Molemmat pikku elefantti kaverukset katsoivat toisiaan tuntien rakkauden riemun suuren suurissa sydämissään. Katsoivat toisiaan ja halasivat harmailla kärsillään toinen toistaan. Aurinko oli laskenut kokonaan ja tuhannet tuhannet tähdet, kuten tuhannet tuhannet sirkusteltan valot tuikkivat koko taivaankannen täydeltä. Oli niiiiin kaunista. Pikku elefanttien silmäluomet alkoivat tuntua raskailta ja painavilta. HOHOIJJAKKAA, sanoi toinen pikku elefanteista ja laski ison kärsänsä alas. HOHOIJJAKKAA vastasi toinen pikku elefanteista ja istahti laiskasti alas, laski tassunsa koukkuun ja lössähti mahalleen väsyneenä pienelle ruohoalustalle. Toinen pikku elefanteista silmät nuokkuen halusi vielä sanoa jotain ystävälleen. “Pikku elefantti, olet minun ystävä”. “Pikku elefantti. Olet kanssa minun ystävä. Ja tämä on minun kotini” Vastasi toinen pikku elefantti. Yhdessä nukahtaen taivaankannen tuikkivien tähtien alle kaksi pikku sirkus elefanttia alkoivat kuorsata hiljalleen. GROOH PYYH GROOH PYY. Tuhansien tähtien tuikkeeseen, hieno tuulen vire tuoden terveisiä pelleltä ja lempi eläinten hoitajalta. Pikku elefantit olivat turvassa kauniin savannin tuudittavan tuulen alla. He löysivät kodin kaukaa maailman ääriltä. He löysivät kodin toisistansa. Vaikka olikin toinen pikku elefanteista toiselta puolelta maailmaa ja toinen pikku elefanteista toiselta puolelta maailmaa. Nyt he nukahtivat saman taivaan, samojen tähtien ja saman kuun kauniin kajon alle. Hyvää yötä pikku elefantit.


Hyvää yötä pikku elefantit