Olipa kerran kameleontti, jota kaikki ärsytti ja ärsytti. Sitä ärsytti niin paljon, että ei ollut mitään mikä ei olisi ärsyttänyt.

Se katsoi ylös taivaalle ja sitä ärsytti ohi lipuvat pilvet ja se katsoi alas maahan ja se näki vaan ärsyttäviä maatuneita lehtiä allansa. Sitä ärsytti sen alla huojuva oksa pensaassa missä se eleli ja sitä ärsytti sen syömä ruoka, mitä se kuitenkin joka päivä tarvitsi kasvaakseen. Kaikki oli ihan hirmuisen ärsyttävää! Sen äiti ja isä tiesi, että häntä ärsytti, mutta he eivät osanneet kameleonttia auttaa. Kuka sitten voisikaan auttaa, se aina mietti. Kameleontista ärsyttäminen vain ärsytti vieläkin enemmän ja koska hän ei voinut olla iloinen, hänestä tuli ilkeä. Kameleontti alkoi ilkeillä kavereilleen ja isälleen ja äidilleen. Se teki rumia temppuja ja osoitteli. Se yritti saada sillä tavalla huomiota, jotta joku voisi hänen ärsytyksensä poistaa, mutta se ei onnistunut laisinkaan. Kameleontin kaverit eivät halunneet leikkiä ilkeän kameleontin kanssa. Olihan se aika tylsä juttu leikkiä sellaisen kameleontin kanssa, joka oli ilkeä toisille.

Se katsoi ylös taivaalle ja sitä ärsytti ohi lipuvat pilvet ja se katsoi alas maahan ja se näki vaan ärsyttäviä maatuneita lehtiä allansa. Sitä ärsytti sen alla huojuva oksa pensaassa missä se eleli ja sitä ärsytti sen syömä ruoka, mitä se kuitenkin joka päivä tarvitsi kasvaakseen. Kaikki oli ihan hirmuisen ärsyttävää! Sen äiti ja isä tiesi, että häntä ärsytti, mutta he eivät osanneet kameleonttia auttaa. Kuka sitten voisikaan auttaa, se aina mietti. Kameleontista ärsyttäminen vain ärsytti vieläkin enemmän ja koska hän ei voinut olla iloinen, hänestä tuli ilkeä. Kameleontti alkoi ilkeillä kavereilleen ja isälleen ja äidilleen. Se teki rumia temppuja ja osoitteli. Se yritti saada sillä tavalla huomiota, jotta joku voisi hänen ärsytyksensä poistaa, mutta se ei onnistunut laisinkaan. Kameleontin kaverit eivät halunneet leikkiä ilkeän kameleontin kanssa. Olihan se aika tylsä juttu leikkiä sellaisen kameleontin kanssa, joka oli ilkeä toisille.

Matka kuralammikolle

Kameleontti pureskeli ruokaansa tylsistyneenä yksinään oksallansa pensaassa. Ruoka maistui pahalle. Mutta kameleontti silti pureskeli ja nielaisi sen alas. Sitä ärsytti niin paljon taas, että se muuttuikin ihan mustanruskeaksi. Nyt oli kameleontin vaikea enää piiloutua pedoilta, koska se ei enää soluttautunut pensaan vaalean vihreisiin oksiin eikä lehdistöönkään. Voi harmi juttu! Kameleontilla kun sen väri muuttuu sen mukaan, mikä olo sillä on. Yleensä kameleontit voivat vaihtaa väriä, että ne pysyvät piilossa pedoilta, mutta nyt takaisin vihreäksi muuttuminen ei onnistunutkaan vaan tämä kameleontti pysyi mustanruskeana. “Mitä minä nyt teen” se vaikersi kivutessaan hiljalleen alas pensaan oksalta. Se päätti suunnata kohti maassa olevaa pientä kuralammikkoa, siihen sen väritys nyt sulautuisi ja pedot eivät taas sitä erottaisi. Se kipitti kovaa kohti kuraista lammikkoa ja hengästyneenä pääsi kuin pääsikin mutaiselle alustalle. “HUOH! Se oli lähellä!” Se ajatteli, kun näki tarhakäärmeen etsivät ruokaa ruohikossa. Nyt se oli kuitenkin aivan samanvärinen kuin lammikon reunat, joten se pysyi turvassa. Kameleontti katsoi kuinka sen kaverit leikkivät ylhäällä pensaan oksilla ja sitä harmitti, ettei päässyt mukaan. Sen pää laski alas ja se alkoi nyyhkyttämään. Kameleontti parka oli alakuloinen. Mutta yhtäkkiä tapahtui jotain todella jännittävää. Se näki kuralammikon veden pinnalta oman kuvansa. Vesi peilasi sille kuvaa itsestänsä takaisin ja kameleontti näytti surkealta. Se lopetti nyyhkyttämisen siihen paikkaan ja jäi katsomaan tuota kuvaa hämmentyneenä. “En minä noin surkea halua olla” Se kuiskasi ääneen itsellensä. Sitten se keräsi kaiken tahtonsa, puristi häntänsä kippuralla ja keskittyi oikein kunnolla. Se hengitti syvään sisään ja päätti, että näyttäisi iloisemmalta. Se katsoi tiukasti peilikuvaansa kuralammikosta ja pakottaen väänsi korvasta korvaan asti ulottuvaa suutansa hymyyn. Se ei ollut mitenkään helppoa! Mutta kameleontti yritti ja väänsi, puuskutti välissä, mutta silti jatkoi. Lopulta se kuin ihmeen kaupalla saikin suunsa taittumaan takaisin hymyyn ja katseli hymyileviä kasvojaan uudelleen kuralammikon peilikuvasta. Se näytti hassulta. Yhtäkkiä sitä alkoi naurattaa oikein kunnolla. Niin paljon, että tuo tekohymy muuttui oikeaksi. “Voi tätä ilon päivää!” Se riemastuen kiljaisi. Sen kaikki ärsytys oli poissa ja se hymyili kuten kaikki muutkin kameleontit. Siitä päivästä alkaen, aina kun sitä alkoi ärsyttää, se teki matkan kuralammikolle ja hymyili peilikuvalleen niin kauan, että sille tulikin ilo tilalle. Näin muuttui ilkeästä kameleontista iloinen kameleontti.

Matka kuralammikolle